Wednesday, May 04, 2005

Pitäisi tehdä hyvin

keskiaikapukuKeskiaikainen kolttuni on, ihme kyllä, valmistunut määräajassa, määrämuotoisena ja ilman suurempia kommelluksia. Asusteet ja somisteet puuttuvat vielä: ne saavat hakea rauhassa muotoaan ja paikkaansa.

Mutta nyt allekirjoittaneella ei ole yhtään hyödytöntä projektia meneillään (paitsi tietenkin lisuri, tuo hyödyttömistä hyödyttömin). Tarkoitan sellaista luovaa näperrystä, joka veisi mennessään koko illaksi tuottamatta yhtään siivua juustoa leivän päälle. Erilaisilla kädentaitokursseilla olen aina käynyt mielelläni, mutta iltapuhteeksi sopivaa kotiharrastusta ei niiltä ole tarttunut. Tykästynyt olen vuosien myötä esimerkiksi metalligrafiikkaan ja huovutukseen, mutta ne vaativat joko tilaa tai erikoisvälineitä tai molempia. Neulominen ja muut perinteiset käsityöt taas eivät koskaan ole ottaneet kohdallani tulta.

Huomaan kaipaavani sitä täydellisen sisäänpäinkääntynyttä, levollista tunnetta, kun lapsena piirsi tuntikausia unohtaen kokonaan ajan kulumisen. Aikuisena sitä kuvittelee, ettei sellaiseen ole aikaa. Että on aina niin paljon tärkeämpääkin tekemistä. Muka. Ja jos jotakin tekee, se pitäisi tehdä hyvin. Mutta piirtelystä menee ilo, jos koko ajan arvioi omaa tekemistään ja miettii, että pitäisi mennä taas mallipiirustuskurssille ollakseen kompastelematta anatomisiin seikkoihin tai manailee, että tulipa tuokin varjo väärään paikkaan, koko työ on siis pilalla. Ja kallista aikaakin siihen hukkaantui ties miten paljon.

Missä vaiheessa yhteiskunnan lietsoma täydellisyydentavoittelu kasvattaa lonkeronsa täysin omaehtoiseen puuhasteluun? Milloin iloinen sormiväreillä sotkeminen vaihtuu suorittamiseen? Koulussako?

Olisi taas löydettävä itsestään kuusivuotiaan into ja lähdettävä ennakkoluulottomalle tutustumisretkelle taidetarvike- ja askarteluliikkeisiin.

Tai ehkä pitäisikin hankkia ne sormivärit ja valtava rulla paperia.

4 Comments:

Blogger Timo Riitamaa said...

Huovuttaminen. Meillä on erillinen hallituksen päätös, jonka mukaan remontoitaviin tai rakennettaviin saunoihin ei laiteta vesipataa huovuttajien invaasion pelossa.

Ei saa ymmärtää väärin, olen huovutetun kaulaliinan ylpeä käyttäjä. Mutta jos kun se puuha lähtee käsistä!

3:04 PM  
Blogger parfej said...

Mutta, mutta - eihän kukaan vesipadassa huovuta. Lieneekö kyseessä ennemminkin värjääminen?

4:10 PM  
Blogger Timo Riitamaa said...

Hmmm... miten minä muistan että se olisi jotenkin liittynyt huovuttamiseen.

Vaikka tottahan sitä mieluummin laittaa keppejä pinnojen väliin solmuvärjääjähipeille ;-)

10:26 PM  
Blogger wavy said...

Tiedät varmaan sellaisesta kuin neulahuovutuksesta?! Ihan 'kuivaa' hommaa eikä vie suurta tilaa...

näin myöhäsyntyisesti kertoilen...

12:08 PM  

Post a Comment

<< Home