Saturday, May 07, 2005

Huutaa setä jaksaa

- Flunssa syö ääntä, tuumasi nahkaliivinen kaveri takanani.
- Mutta on se silti hyvä. Ihan helvetin hyvä, totesi toinen.

Vanhan koiran ei tarvitse oppia uusia temppuja, jos entiset ovat hyvin hallussa. Sen todisti konkari Graham Bonnet (mm. Rainbow, Michael Schenker Group, Alcatrazz, Marbles) eilen Tampereen Pakkahuoneella.

Jos keikan piirtäisi sarjakuvaksi, olisi ensimmäisessä kuvassa ammollaan oleva suu kitapurjeet lepattaen. Toisessa keski-ikäisehkön yleisön tukat olisivat kirjaimellisesti putkella taaksepäin. Bonnetin äänenkäyttö on mitään säästelemätöntä, ja energia korostuu entisestään livekeikalla. Flunssan ja jetlagin aiheuttamat ongelmat mies kompensoi brittiläisen itseironisella otteella. Diivailusta ei ollut tietoakaan.

Kaveri näytti antavan lavalla kaikkensa suomalaismuusikoiden ansiokkaasti säestämänä. Ihmetellä pitää, jäikö lappeenrantalaisille mitään.

Hyvä se oli. Helvetin hyvä.

- - -

Keikan alkua odotellessa selailin paikallisessa ravitsemusliikkeessä iltapäivälehteä, josta silmään osui uutinen entisestä kotikaupungistani. 12-vuotias poika yritti vetää isänsä syytteeseen pahoinpitelystä, kun tämä oli pojan mukaan lyönyt häntä käsivarteen. Tarkemmassa selvittelyssä kaveri myönsi, että isä oli huoneen siivoamiseen patistaessaan lähinnä tarttunut häntä olkapäästä ja tönäissyt kevyesti.

Sovittelussa 12-vuotias oli ilmoittanut tyytyvänsä hyvityksenä kahteen hampurilaisateriaan. Nekin jäivät yritteliäältä nuorelta mieheltä saamatta, kun ymmärtämätön syyttäjä hylkäsi jutun.

Jotenkin minulla on ikävä tunne, että tapaus ei jää lajissaan viimeiseksi. Eivätpä Suomen oikeuslaitokselta lopu työt sen toimiessa välittäjänä pahoinvoivien lasten ja vanhempien arkikiistoissa.

Surullista.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home