Friday, April 08, 2005

Verenpunaista

unikotKävi käsky verikokeeseen.
- Pistäydy täällä heti aamusta ennen kymmentä, neuvoi YTHS:n vaihde.
- Sopiiko mikä tahansa aamu, varmistelin minä.
- Kyllä, labra on auki joka arkiaamuna kahdeksasta kymmeneen.

Koskapa tunnen kirotun taipumukseni lykätä asioita, päätin hoitaa kiusan alta pois jo tänään. Olin pyrkimässä verenimijöiden vastaanotolle heti kahdeksan jälkeen verevänä ja pyöräilystä piristyneenä. Suonetkin olisivat olleet houkuttelevasti pinnassa, mutta kuinkas kävi.
- Voi, koko terveysasema suljetaan puoliltapäivin, kun tietokonejärjestelmää muutetaan. Labrassakin hoidetaan vain äkilliset tapaukset. Tule ensi viikolla uudestaan!

No, ei se mitään. Tulipahan noustua hyvissä ajoin, nuuhkittua kosteanraikasta aamuilmaa – yöllä oli satanut – ja ihailtua auringon kumotusta pilvien takaa paluumatkalla. Työmatkalaisia ja koululaisia oli liikkeellä paljon. Hetken toivoin, että minäkin olisin ollut menossa jonnekin muualle kuin hiljaiseen yksiööni koneen ja alati kasvavien kirjakasojen ääreen. Yksinäinen puurtaja kaipaa aika ajoin työpaikan hälinää, keskeytyksiä ja seurallisia kahvitaukoja.

Ja kun ihmisluonto on mitä on, vakituisessa työpaikassa vinkuisin tietysti työrauhan puutetta ja ainaista kiirettä. Jos ei ole maa jäässä, niin on kärsä kipeä.

- - -

Inkeriläismummon kukkapenkistä nousee näemmä ainakin lehtoakileijoja, saksankurjenmiekkoja ja joitakin pieniä narsisseja. Havainnoista riemastuneena ostin aukkopaikkoihin kylvettäväksi kesäkukkien siemeniä – punasävyisiä silkkiunikoita ja taivaansinistä tarhaneitoa.

Unikot ovat koreasta ulkoasustaan huolimatta vaatimatonta väkeä. Ne kasvavat ja kukkivat melkein missä vain ilman sen kummempia lannoituksia tai kastelua. Jos siemenkodat jättää paikalleen, kasvit hoitavat siementämisenkin omin nokkineen.

Muutettuani toissa keväänä pohjoiskarjalaiselle kyläkoululle heitin hetken mielijohteesta ylivuotiset unikonsiemenet pihan nurmettomalle soralämpäreelle. Sitten unohdin koko asian. Hietikolle kuin varkain noussut kukkaloisto sai ohikulkijatkin pysähtelemään.

4 Comments:

Blogger JM said...

Tiedätkö, miten unikot liittyvät I maailmansotaan? Niitä nousi taisteluhautoihin. Englannissa myytiin ainakin muutamia vuosia sitten muovisia unikonkukkia Suuren Sodan muistoksi. Niitä näki jokaisen rintamuksessa tiettynä päivänä vuodessa. Se oli ehkä sodan loppumisen muistopäivä.

8:50 PM  
Blogger parfej said...

Olen kuullut unikoiden yhteydestä sodan päättymiseen ja Englantiin, mutten tiennyt sen johtuvan tuosta. Mielenkiintoista.

Keski-Euroopassahan unikko on yleinen peltojen rikkakasvi. Mutta upea. Esimerkiksi Unkarin pusta unikoiden kukinta-aikaan on unohtumaton näky.

9:10 PM  
Blogger Veloena said...

Myös kaliforniantuliunikko muodostaa komeat kukkameret jos sen antaa levitä vapaasti. Ja sehän on myös hyödyllinen: siitä keittää mainiot iltateet. Rauhoittaa lievästi vaan ei addiktoi. Täydellinen!

9:18 PM  
Blogger parfej said...

Kiitti vinkistä! Vilkkaasti liikennöidyn tienvarren kukkapenkistä ei juuri teeaineksia tee mieli kerätä, mutta vanhempien kesämökiltä voisi löytyä pari hyvää paikkaa...

10:15 PM  

Post a Comment

<< Home