Tuesday, April 19, 2005

Ruoskaa vai leivoksia

Veloena esitti taannoin mielenkiintoisen toteamuksen: "Kas kummaa kun se, että pätevyys ja sympaattisuus korreloivat negatiivisesti, aina tuppaa unohtumaan omia suorituksia arvioidessa."

Samaa sitä on ihmetellyt itsekin. Että miksi ihmisillä on niin kovin usein taipumus arvioida itseään ja omia tekemisiään aivan eri mittapuulla kuin toisten? Kun kaverilla menee huonosti, häntä haluaa lohduttaa - "kyllä se siitä, ota leivos". Mutta kun itse on samassa tilanteessa, alkaa itsesyytösten ruoska heilua - "punnerra, kurja". Samaan tapaan on niin luonnollista laittaa toisen epäonnistuminen huonon onnen tai sattuman piikkiin, mutta omat mokailut johtuvat yhtä luonnollisesti siitä, että on syntynyt umpitolloksi ja saa mitä ansaitseekin. Luuseri!

Eihän siinä ole mitään järkeä. Ei kerrassaan mitään.

Yhtä vähän on tolkkua siinä, että olettaa oman pidettävyytensä ihmisenä liittyvän siihen, miten pätevä, itsevarma, tasapainoinen ja kaikin puolin täydellinen onnistuu olemaan. Sulaa hulluutta! Pitääkö kukaan ystävistään sen vuoksi, että he ovat hyviä kaikessa, eivät koskaan tee erehdyksiä ja sanovat aina oikeat lauseet oikeaan aikaan? Asiahan on aivan päin vastoin. Sympaattisuus kun syntyy juuri epätäydellisyydestä, pienistä omituisuuksista, hassuista ja ärsyttävistäkin tavoista, pässinpäisyydestä, epävarmuudesta. Ja kyvystä nauraa elämälle ja itselleen.

Ne ovat juuri niitä asioita, joita ihmisissä lämmöllä muistaa.

Hukataan siis lapasia, ollaan hajamielisiä, ajatellaan liikaa, saadaan huonoja arvosanoja ja hylkääviä vastauksia, sanotaan ja tehdään typeryyksiä, kävellään päin liikennemerkkejä, kun taivaalla lentävä varis vie kaiken huomion.

Jos joku sen takia kääntää selkänsä, onko sillä mitään väliä?

Ei ole. Ota leivos.

- - -

"that I would be good even if i did nothing
that I would be good even if i got the thumbs down
that I would be good if I got and stayed sick
that I would be good even if I gained ten pounds

that i would be fine even even if I went bankrupt
that i would be good if I lost my hair and my youth
that i would be great if I was no longer queen
that i would be grand if i was not all knowing

that i would be loved even when i numb myself
that i would be good even when i am overwhelmed
that i would be loved even when i was fuming
that i would be good even if i was clingy

that i would be good even if i lost sanity
that i would be good
whether with or without you"


Alanis Morissette: That I would be good

4 Comments:

Blogger kiltti ihminen said...

Kiitos. Kahvikuppi onkin jo tässä nenän alla. :)

1:18 PM  
Anonymous Johan W said...

Kiitos kahvista ja leivoksesta!

Taas on kaikenlaista hukassa ja konkurssikin luutavasti uhkaa seuraavan ladon oven takana...

4:48 PM  
Blogger parfej said...

Olkaatten hyvät. Ja tehän olette ;).

9:50 PM  
Blogger Veloena said...

Olen tavannut ihmisen, joka ilmaisi tuon oudon asian oudon mitattavasti: "Itse leivottu leipä lakkaa olemasta tuoretta kahden tunnin ikäisenä, toisten leipoma kahden päivän ikäisenä."
Aamen.

Ja kiitos leivoksesta. Taidanpa kävellä keittiöön, laittaa riisikakun päälle pähkinävoita ja banaania ja nautiskella sen silmät sirillään, mihinkään kiirehtimättä.

10:46 AM  

Post a Comment

<< Home