Tuesday, April 26, 2005

Nuoruus ei ole syy

Äkkäsinpä joululahjalipun olevan menossa vanhaksi ja katsastin saman tien lehdestä kaupungin elokuvatarjonnan. Hitlerin Saksan viimeisistä päivistä kertovan Perikadon katsominen oli jäänyt toistaiseksi aikomuksen asteelle, joten päätin viettää illan keskimääräistä synkemmissä merkeissä.

On vaikeaa sanoa toisesta maailmansodasta kertovasta elokuvasta mitään, mikä ei kuulostaisi lattealta. Tässä tapauksessa huomionarvoista on toki elokuvan saksalaisuus. Kuusikymmentä vuotta on näemmä riittävä aika siihen, että kansakunnan suurimmat traumat tohditaan tuoda käsiteltäväksi valkokankaalle.

Lopputulos on kaikessa tylyydessään vaikuttava. Ei puhettakaan muusta. Eurooppalaisilla on taito kuvata sodan totaalista karmeutta ilman turhaa korostuskynän käyttöä ja romanttista paatosta, joka taas tapaa olla tähtilipun alla tehtyjen sotadraamojen tavaramerkki.

Kaksitoistavuotiaat Berliiniä puolustamassa, omat lapsensa tappava Magda Goebbels. Valtakunnankanslian bunkkerin klaustrofobinen tunnelma. Alleviivaamista ei tarvita.

Näkökulman hullun unelman luhistumiseen antaa Hitlerin viimeinen sihteeri Traudl Junge, joka kuoli vuonna 2003. Junge saa haastattelun myötä myös elokuvan viimeisen sanan. Hän kertoo puolustelleensa pitkään omaa tietämättömyyttään kokien, etteivät juutalaisten joukkomurhat ja muut Kolmannen valtakunnan aikaansaannokset koskeneet millään tavoin häntä.
- Sittemmin ymmärsin, että nuoruus ei ole mikään syy olla ottamatta asioista selvää.

Elokuvan kotisivut löytyvät täältä.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home