Saturday, April 02, 2005

Mapittajat ja kasaajat

Elämän pieniä iloja on avata verhot aamulla ja muistaa saman tien pesseensä edellisenä päivänä ikkunat.

Ikkunanpesun lisäksi pyyhin, imuroin, luuttusin, jynssäsin, tamppasin. Kiikutin tavaroita varastoon. Haravoin oven edestä vanhat lehdet ja edellisen asukkaan tupakantumpit pois. Lakaisin ja moppasin pienen käytävänpätkäni. Selätin koko vaivihkaa syntyneen kaaoksenalun.

Pölyä kertyy nurkkiin uskomattomaan tahtiin varsinkin nyt, kun kevättomu vääjäämättä tunkeutuu ulkoa ensimmäisen kerroksen kadunvieriasuntoon. Kaksi koiraa ja kohtalainen kirjamäärä eivät juuri asiaa auta. Samaten kaikkien elämisen toimintojen keskittyminen samaan, pieneen tilaan tuntuu innostavan villakoirat sikiämään holtittomasti.

Tänään pitäisi vielä mapittaa talven mittaan kertyneet paperit. Inhoan mapittamista. Luulen, että ihmiset voi jakaa kahteen alalajiin. On mapittajia ja kasaajia. Ensin mainitut nauttivat järjestämisestä ja rei'ittävät tunnollisesti jokaisen saapuneen asiapaperin saman tien asianmukaiseen kansioon (jossa eri osiot on aakkostettu ja vähintäänkin numeroitu).

Jälkimmäiset taas nimensä mukaisesti kokoavat kasoja eli läjiä. Kerran puolessa vuodessa kasat käydään kovan nurinan säestyksellä läpi ja sullotaan paperit pullisteleviin kansioihin, joiden sisältö voi paukahtaa levälleen hetkenä minä hyvänsä. Erityisesti kasaajia kiukuttaa mapittajien joutilaisuus ja omahyväinen ilme tilanteessa, jossa he haluaisivat tulla kohdelluiksi työn sankareina.

- - -

Eilen olin vähällä syyllistyä tahattomaan tappoon. Vessaa imuroidessani en ollut huomata kylpyhuonelukkiani, joka istui pahaa-aavistamattomana nurkkaan kutomassaan verkossa. Lukki on kaikkinensa sympaattinen otus, joka löytyy milloin mistäkin nurkasta tai ylittämässä itsevarman näköisenä lattiaa. Sokeritoukat tulevat ja menevät, mutta lukilla on persoonallisuus. En tiedä, millä se oikein elää. Niillä sokeritoukilla ehkä.

Kerran pelastin sen juuri ajoissa hukkumasta vessanpönttöön. Sen jälkeen olen pitänyt kannen visusti kiinni. Asuintovereistaan on pidettävä huolta.

7 Comments:

Blogger Dyro said...

Joskus mietin tuleeko korkean paperikasan alimmaisista papereista vähitellen pahvia. Olisi järkeenkäypää jos tulisi, tuleehan riittävän paksun lumikinoksen pohjakerroksistakin jäätä, savisen sedimentin alaosasta kiveä ja sama tapahtuu hiekallekin.

2:44 PM  
Blogger parfej said...

Hmm. Hyvä kysymys. Kiintoisia arkeologisia löytöjä noista muodostumista kyllä nousee.

Ehkä niissä jonain päivänä kehittyy peräti uusi elämänmuoto. Tosin todennäköisempi paikka siihen voisi olla vaikkapa kahvinkeittimeen unohtunut suodatinpussi (miten home voi olla kirkkaanoranssia?).

3:34 PM  
Blogger Mette said...

Elämäni valo kuuluu näihin mapittajiin. Jollakin tavalla hän silti onnistuu hukkaamaan jokaisen tärkeän paperin, jonka perään kysyn.

5:52 PM  
Blogger parfej said...

Minä olen asunut sekä mapittajan että kasaajan kanssa. Molemmilla oli puolensa. Ensimmäisessä tapauksessa minunkin paperini löysivät tiensä oikeisiin mappeihin kuin itsestään. Hintana palvelusta olivat ajoittaisten moitteiden kuuntelu ja huono omatunto.

Kasaajan kanssa ei huonoa omaatuntoa tarvinnut potea. Mutta paperikasojen määrä olikin sitten kaksinkertainen.

6:19 PM  
Blogger Timo Riitamaa said...

Minulla on tällä hetkellä lattialla viisi eri teeman omaavaa kasaa. Tilanne ei sinänsä ole kovin paha, kurottaahan korkeinkin kasa ainoastaan 30cm korkeuteen.

Aina välillä suunnittelen luopuvani televisiosta, koska siihen kohtaan lundia-hyllyä mahtuisi niin hyvin kolme korkeata tai peräti kuusi hieman matalampaa kasaa.

6:24 PM  
Anonymous Ellinoora said...

Olen tavoittanut vaivalla vähän ennen eläkkeelle jäämistä tasapainon: vain kaksi kohtuullisen kokoista paperipinoa (jotka aika hoitaa), yhden mapin, jossa lukee "Minun ikioma Ö-mappini" ja puolenkymmentä muuta, aihepiireittäin nimettyä.
Tulen miten kuten toimeen (sisäisen moitiskelijan sekä ympäristöni kanssa).

9:47 PM  
Blogger parfej said...

Ah, te kanssakasaajat, kiitos kun tulitte ulos kaapeistanne tuomaan lohtua hiljaisen syyllisyyden täyttämään elämääni.

Minun kasani ovat edelleen ennallaan hyvistä päätöksistä huolimatta. Ehkä tänään...

2:47 PM  

Post a Comment

<< Home