Sunday, April 03, 2005

Hervannan kuuluisa

sinililjaAamulenkin alussa tuntui kuin ilkeä tonttu olisi yöllä paketoinut jalkani tiukasti jeesusteipillä ja tunkenut lenkkareihini lyijypohjalliset. Viisi ensimmäistä kilometriä ennen koipien vertymistä olivat niin tukkoiset, että harkitsin jo takaisin kääntymistä.

Syypääksi epäilen perjantaista pyörämatkaa Hervantaan. Suunnitelmissa oli tehdä leppoisa lepopäivän verryttelylenkki, mutta tulos oli jotain vallan muuta. Matka ei ollut pitkä, mutta fysiikan lait tekivät siitä hikisen ja tuskallisen.
- Taisit tehdä tuttavuutta Hervannan kuuluisan ylämäen kanssa, tuumasi siskoni, kun hoipuin läähättäen ja jalat täristen heidän eteiseensä.
- Olisit varoittanut, vikisin minä.

- - -

Mutta tänään peltojen yllä lauloi kiuru ja ihmiset olivat ryömineet talvipesistään pihatöihin. Muuan pappa oli kantanut jakkaran järvenrantaan ja istui jouten nauttimassa auringosta, joka paahtoi kuin kesällä.

Viinikanojan sorsatkin olivat kevätpuuhissaan nyhtäen laiskasti edellisvuotista heinää rantapenkereeltä. Osa linnuista torkkui auringon lämmössä levittäytyneinä pyöreiksi kuin limput. Urosten päät hohtivat spektroliitin sinivihreissä sävyissä, siipipeileissä välkkyi syvä koboltinsini.

Suomen linnut ovat kauniita. Eivät ne jää jälkeen eksoottisista serkuistaan.

Kaunis on myös eteläseinustalla kukkansa avanneiden idänsinililjojen (Scilla sibirica) väri. Niistä puuttuu jalostettujen puutarhakasvien huomiota huutava prameus, mutta minusta ne ovat kevään sipulikukista viehättävimpiä.

2 Comments:

Blogger Kaura said...

Olet joka tapauksessa sankari kun tuosta vain päihitit Hervannan kuuluisan :-) *aaltoja*

4:06 PM  
Blogger parfej said...

Kiitoskiitos *kumartaa*. Onkohan kukaan tehnyt tutkimusta teekkareiden ja poliisikoululaisten jalkalihasten kunnosta verrattuna keskustan oppilaitosten opiskelijoihin? Vai onko niillä kaikilla bussikortit?

Tuon kukkulan päälle kun useamman kerran viikossa veivaisi, niin ei punttireenejä tarvitsisi ollenkaan.

4:39 PM  

Post a Comment

<< Home