Monday, March 21, 2005

Ylpeys ja lankeemus

Taas kerran se nähtiin, minkä edellä mikäkin käy. Olen viime vuosina onnekseni sairastellut melko vähän ja ehtinyt kehua mystisesti parantunutta vastustuskykyäni lähimmäiselle jos toisellekin. Tänäkin talvena olen kulkenut pystyin päin ja vuotamattomin nenin niiskuttavien lajitoverien keskellä aina vain vakuuttuneempana siitä, että minuun eivät pöpöt pysty. Antaa tulla, härifrån tvättas!

No, tässäpä ollaan kurkkukipuisena ja nöyrtyneenä, nuha tekee tuloaan hiljakseen mutta väistämättä. Onneksi tänään ei tarvitse lähteä liikkeelle koirien ulkoilutusta lukuunottamatta, voi kupsehtia hiljakseen kotosalla kirjoitushommia tehden.

- - -

Kirjastossa olisi kyllä tehnyt mieli käydä. Luettava alkaa olla vähissä, semminkin, jos tässä asiakseen päätyy sairastamaan.

Niin merkilliseltä kuin se saattaa kuulostaakin, olen aina kaupungissa asuessani kaivannut maalaispitäjien pieniä kirjastoja. Uudet kirjat saa niissä jonottamatta käsiinsä uutuushyllystä, josta mukaan tarttuu joka kerralla sellaistakin, jota ei ole tiennyt edes etsivänsä. Tutut kirjat - ne vanhat luottoystävät - taas löytyvät samoilta paikoilta.

Suurten maakuntakirjastojen labyrinteissa en osaa suunnistaa. Niissä on liikaa tilaa, liikaa hyllyjä, liikaa kirjoja, jotka kilpailevat huomiostani. Mukana pitäisi olla tarkasti laadittu kauppalista samaan tapaan kuin hypersupermarketissa, jossa ylenpalttinen määrä pakasteita, puolivalmisteita, leikkeleitä ja oudonnimisiä kasviksia hyökyy päälle tyrmäävän leiväntuoksun siivittämänä.

Kumpaankaan ei pidä mennä nälkäisenä ja tietämättä, mitä hakee.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home