Tuesday, March 01, 2005

Raaskiiko

Tulipa mieleen ostaa postimerkkejä varastoon, kun kaikenmoisia hakemuksia tulee suollettua maailmalle lähes viikoittain. Postin täti - onko se nyt myyjä vai virkailija - esitteli oitis kuuden merkin teemasarjoja kertoen Viivin ja Wagnerin olevan oma suosikkinsa.
- Raaskiiko noin hienoja merkkejä viralliseen kirjeeseen laittaakaan, epäröin.
- Mutta ajattele, miten se virallinen vastaanottaja ilahtuisi, myyjävirkailijatäti vastasi.

Niinpä. Kun hinta on kuitenkin sama kuin niissä tavallisen tylsissä kulleromerkeissä, niin enkö soisi huojuvan kirjepinon avaajaparalle pientä ilon hetkeä uurastuksen keskellä?

Itaruus iskee ihmispoloon mitä merkillisimmissä asiayhteyksissä.

- - -

Apropos kuolemansynnit. Pakkasilta kului lämpimästi naapurikunnassa melkein pyyteettömän aatehistoriallisen kansanvalistustyön parissa. Julkinen puhuminen ei ole omin lajini, mutta pääsinhän samalla esittelemään lempikuviani kadotettuja sieluja kiusaavista piruista, tanssivista luurangoista ja tuomiopäivän pasuunoista vastaanottavaiselle ja vastaan väittäväiselle tai ainakin kovin kyseleväiselle yleisölle.

Keskiajan eurooppalainen maailmankuva on aihe, johon allekirjoittanut ei hevillä kyllästy. Etenkään, kun sen vaikutus nykypäivän maailmanpolitiikkaan on paljon suurempi kuin ensisilmäykseltä arvaisi.

Mutta ei nyt mennä siihen. Nyt pyyhitään vaahto suupielistä ja mennään jääkaapille.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home