Thursday, March 10, 2005

Piirakoita

piirakatVanhemmat tulivat kaukaa idästä käymään ja toivat mukanaan oikeita karjalanpiirakoita. Niitä kauniita ja käsinleivottuja, joissa on ohut ruiskuori ja kohtuullisesti täytettä. Täällä päin Suomea karjalanpiirakan nimellä myytävät pulleat kakkarat... no, jätetäänpä etnis-kulinaristinen snobbailu sikseen.

Kyseiset piirakat olivat peräisin kotileipomosta, josta itsekin toissa syksynä hain töitä. Kun leipomon omistaja lopulta uskoi, että kyllä, olen filosofian maisteri, ja kyllä, haen siitä huolimatta töitä piirakkaleipurina, pääsin antamaan työnäytteen. Aamukuudesta puolille päivin kaulitsin piirakankuoria kuin viimeistä päivää - ja läpäisin kuin läpäisinkin testin (!). Lupaavasti idullaan ollut leipomoura tyssäsi kuitenkin puolen vuoden toimittajanpestiin, joka tuli tarjolle samaan aikaan.

Viime viikolla lehdessä kerrottiin, ettei Tampereen seudulla työvoimapulasta ole tietoakaan, ja että "maistereita hakee jopa liittymämyyjiksi". Jutun mukaan ylikoulutettuja työnantajat eivät kuitenkaan palkkaa.

Minusta niin kutsuttujen hanttihommien hakemisessa ei ole sinänsä mitään kummallista, koska hyviäkään tutkintotodistuksia ei voi syödä. Koulutusta vastaavista työpaikoista taas jatkuu armoton kilpailu jopa teknisillä, saati humanistisilla tai yhteiskuntatieteellisillä aloilla. Meitä on kai yksinkertaisesti liikaa.
Itsekin hain kesätöitä muun muassa puutarhamyymälästä nenä kronikassa istumisen vastapainoksi, mutta pahalta näyttää. Lehtitöiden saamisen kannalta seutu on toivotonta, jollei ole toimittajan muodollista pätevyyttä tai ainakin pitkällä olevia opintoja työkokemuksen lisäksi - valmistuuhan toimittajia Tampereelta omastakin takaa. Joihinkin hakemiini työpaikkoihin taas tarvittaisiin venäjän kielen osaajaa, mutta kansainvälisen projektinhallinnan kokemus puuttuu. Ja yliopistojen vähäisiin virkoihin on sellainen tunku, että niistä en edes puhu.

Tällaistahan tämä. Onneksi on piirakoita.

- - -

Filkkareiden lippujonosta poimittuja:
- Siis mihin me ollaan nyt menossa?
- Ollapa nuori ja humalassa!


Tämänvuotiseen Kuuba-sarjaan kuulunut keskiviikkoillan elokuva Música Cubana liimasi hymyn naamalle pitkäksi aikaa. Värikäs dokumentti kertoi kuubalaisen yhtyeen perustamisesta keskushahmonaan 85-vuotias muusikkokonkari Pío Leiva. Musisoinnin iloa ja salsarytmejä sykkivä elokuva - ja kenties koko karibialaisen musiikkikulttuurin olemus - tiivistyivät nuoren laulajan toteamukseen: "Tanssin aloittamiseen riittää jo se, kun joku alkaa taputtaa käsiään".

2 Comments:

Anonymous emorumba said...

Ei ulkosuomalaisen "kuolarauhasia" saa tuolla tavalla kiusata! :) Kuinka kaipaankaan karjalanpiirakoita..

5:22 PM  
Blogger parfej said...

Ei muuta kuin kaulin heilumaan ;)! Kai Norjasta ruisjauhoja saa - ja kai vanha kotsankirja on vielä tallessa? Vai lähetänkö reseptin?

Heh. Hyvähän se täällä Hämeessäkin on piirakoiden perään kitistä, kun ei kuitenkaan saa koskaan aikaiseksi tarttua toimeen ja tehdä niitä itse. Mutta ongelmana on, että piirakoiden tekemiseen ja syömiseen käytetty aika eivät ole ollenkaan suhteessa.

9:38 AM  

Post a Comment

<< Home