Wednesday, March 30, 2005

Milloin luulisit

Kävin kevätretkellä pankissa setvimässä opintolaina-asioita. Paljoa ei lainaa onneksi ole kertynyt, mutta hiukan kuitenkin. Kysymysmerkin aiheuttaa se, että minulla on kaksi erillistä lainaa, joita molempia pitäisi maksaa pois. Tällä hetkellä maksan uhkaavasti hupenevista apurahoistani vain yhtä sekä molempien korkoja.

Paperiin piti kuitenkin saada toisen lainan maksamisen arvioitu aloituspäivä.
- Se riippuu ihan työtilanteestani, huokasin ja virittelin naamalleni asiaankuuluvan surkeaa ilmettä.
- No, milloin luulisit tilanteesi muuttuvan, kysyi pankkivirkailija ystävällisesti.

Hah!

Papereita naputellessaan virkailija kysäisi ohimennen, millä alalla olen. Vastattuani hän päästi huvittuneen hirnahduksen ja kysyi, olenko ajatellut opettajan hommia. Sijaisistahan on aina kysyntää.

En ole. Ties kuinka monennen kerran selitin, että ensinnäkään en ole suorittanut aineenopettajan pätevöittämisopintoja. Toisekseen, olisin kyllä hakenut niihin, jos olisin halunnut opettajaksi. Kolmanneksi, vaikka olisin hakenut, ei ole sanottua, että olisin päässyt soveltuvuustesteistä läpi.

Jokaisesta akateemisen tutkinnon suorittaneesta ei ole teini-ikäisten opettajaksi. Tämä tiedoksi myös työvoimaneuvojille. Minusta ei olisi. Olen kansankynttilöiden täplittämästä sukupuusta hyvin kauas pudonnut omena. Sitä paitsi on opettajan työn vähättelyä olettaa, että siihen pystyisi kuka tahansa. Seurattuani sivusta äitini hienoa elämäntyötä luokanopettajana olen vakuuttunut, että lasten ja nuorten opettaminen jos mikä vaatii synnynnäisiä lahjoja ja sopivan persoonan. Ei se ole mikään vasemmalla kädellä sinne päin tehtävä homma.

Olen valmis melkein mihin kunniallisiin töihin tahansa itseni elättääkseni. Noin periaatteessa. Mutta älkää hyvät ihmiset tulko jatkuvasti tuputtamaan minulle opettajansijaisuuksien hakemista. Niihin riittää kyllä päteviä hakijoitakin pilvin pimein, mikäli lukuisia aineenopettajatuttuja on uskominen.

Kiitos.

P.S. Samainen kiltti pankintäti muistutti, että ongelma ei ole yksin minun. Yhteiskunta - mukaan lukien pankkien lainajärjestelmät - kun on rakennettu oletukselle, että ihmisillä on vakituinen työpaikka. Ja nykyäänhän sellainen alkaa olla harvinaisuus.
- Eikä vakituinen työkään mitään takaa, kun irtisanomisia on niin paljon. Joskus tuntuu, että pätkätyöläinen on jopa paremmassa asemassa - hänellä on töitä edes tiettyyn päivämäärään asti, hän kärjisti.

(ja yhä vain yleisönosastoissa kehdataan ihmetellä, kun opiskelijat ovat niin nihkeitä nostamaan opintolainaa elämiseen, vaan menevät, kurjat, ennemmin opintoja hidastaviin töihin...)

0 Comments:

Post a Comment

<< Home