Sunday, March 06, 2005

Matoja päässä

Azúcarin salsafiestasta luikahti mukaan korvamato. Jokainenhan tietää ne sävelmänpätkät, jotka myllyävät päässä joskus vuorokausia yhteen menoon.

Levottomasti nukutun loppuyön katselin sitten uniani yhden ja saman salsakappaleen reippaassa tahdissa. Aina uudestaan. En osaa espanjaa, joten sanat olivat hämärän peitossa. Rytmin ja sävelen yhteispeliä se ei kuitenkaan häirinnyt. Aamulla tuntui kuin olisin pyörinyt rumpukuivaajassa koko yön.

Mutta kammottavin matoni kautta aikojen on ollut Popedan "Kaasua, komisario Peppone". Siitä raakkui päässä vain ja ainoastaan tuo kolmen sanan säe. "Kaa-aasua, komisario Peppoo-one". Koko päivän ja yön. Aamusta iltaan ja illasta aamuun. Kokemus oli niin traumatisoiva, että sen jälkeen olen kiireesti kääntänyt radion toiselle asemalle kappaleen osuessa kohdalle. En halua, että komisario ryömii taas korvaani.

Sitten on näitä kestomatoja. Omalla kohdallani ne ovat Internationaali ja Marseljeesi, jälkimmäinen eritoten savolaisittain ("lyyvvä mutjauttakkee näen, poes valta riähkijäen"). Internationaalia huomaan usein vihelteleväni jopa julkisilla paikoilla varsinkin, jos syystä tai toisesta olen epävarma tai hämmentynyt. Kommunistiksi en tunnustaudu, mutta ilmeisesti aivoissani on pieni punainen piste, joka nostattaa hädän hetkellä rohkeutta ja kapinahenkeä kaikenlaista sortoa vastaan.

- - -

Pahimmillaanhan kaikenlaiset aivoissa pyörivät uusinnat ovat silloin, kun yrittää nukkua kuumeessa. Onnekseni olen säästynyt kunnon kuumeiluilta niin pitkään, etten omalta kohdaltani muista yhtään houreunta. Mutta eräs tuttavani kertoi katselleensa kerran koko yön Martti Vainion juoksua. Hidastettuna, niin että jokainen askel juoksun tahdissa heiluvine poskineen jysähti yksitellen tajuntaan.

Kokemus oli kuulemma ikimuistoisen, yksiselitteisen kamala.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home