Wednesday, March 16, 2005

Lusikka monessa sopassa

Mistä johtunee, että viime aikoina kirjoitukseni ovat olleet tavallista ruokakeskeisempiä? On aikoja, jolloin ei juuri tule miettineeksi, millä itsensä tankkaa, välillä hellan ja maustehyllyn ääressä vierähtää useampikin tovi.

Ehkä näin keväällä vain kiinnittää tavallista enemmän huomiota kaikkeen ympärillään olevaan. Myös siihen, mitä syö.

Kuten arvelin, Valamon tarjoilut olivat taas vertaansa vailla. Ilmeisesti herkuista tarttui hiven inspiraatiota myös mukaan, koska tänään kotikeittiössä kohdalle osui yksi harvinaisista napakympeistä. Parhaitenhan ruoanlaitossa onnistuu yleensä silloin, kun siihen ryhtyy hieman hajamielisesti muiden puuhien lomassa asenteella "otetaan mitä on". Etenkin keitot ovat kiitollisia improvisoitavia, koska niihin voi tehdä erilaisia korjaavia toimenpiteitä lähes loputtomiin.

Esimerkiksi näin. Tyhjänlaisesta jääkaapista löytyi neljä naattia kasvattavaa punajuurta, jotka näyttivät perin juurin kyllästyneiltä vihanneslokeroon. Niinpä raastoin ne, samoin kuin kaksi kärsivän näköistä porkkanaa. Lisäksi silppusin sipulin. Nämä kippasin kattilaan tomaattimurskapurkillisen seuraksi. Koska viritys selvästi kaipasi lisää juoksevuutta, kaadoin sekaan puolisen litraa vettä kasvisliemikuution kera.

Kiehautin riemunkirjavan sotkun ja jätin sen hautumaan noin puoleksi tunniksi. Sillä aikaa muistin kaivaa pakastimesta erän keitettyjä kidneypapuja, jotka heitin kasvisten kaveriksi. Kun olin lisännyt pehmennykseksi vajaan purkillisen kevyttä (5%) creme fraichea, soppa näytti jo turhankin juoksevalta. Kaapista löytyi onneksi monikäyttöistä soijarouhetta, jota laitoin pari kourallista suurusteeksi. Maustoin vielä keiton yrttisuolalla, oreganolla ja ripauksella lipstikkaa - ja voilá. Lopputulos oli punaista kuin pohjoiskorealainen radioasema, mutta käsittämättömän herkullista, vaikka omia tekemisiään ei pitäisikään kehua retostaa.

Vaan arvatkaapa, mitä tapahtuisi, jos yrittäisin valmistaa samaa evästä muille tarjottavaksi? Etenkin, jos mainostaisin sitä etukäteen?

- - -

Kun jostain harrastuksesta oikein pitää, on valmis keksimään luovia ratkaisuja päästäkseen sen pariin. Niinpä pidin eilisen symposiumpuheenvuoroni salsakamppeet tavallisten vaatteiden alla, koska sen jälkeen piti ehtiä junaan, joka oli puolestaan perillä vain kymmenen minuuttia ennen tanssituntien alkua. Olo ei silti ollut yhtään kinky ("jospa tietäisitte, mitä minulla on päällä"). Perin arkiset tanssihousut ja toppi tuskin aiheuttavat värinöitä kenessäkään.

Mutta kyllä se itseä hiukan nauratti. Monenlaista asiaa sitä onnistuukin samaan päivään ahtamaan. Ennen junamatkaa ehdin vielä juomaan kahvit ja vaihtamaan kuulumiset kyytinaiseksi lupautuneen ystävän kanssa.

Kerrospukeutuminen osui kuin osuikin tarpeeseen: kolmituntinen salsasessio toimi hyvänä nollauksena tiiviin ja monikielisen ohjelman jälkeen. Illalla ei tarvinnut pyöritellä niin sanottuja ammattiasioita mielessään unta odotellen.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home