Saturday, March 05, 2005

Kevään alku

apostolinmiekkaKevät julistetaan täten virallisesti avatuksi. Kasveille on vaihdettu mullat.

Urakka oli paljon pienempi kuin joskus menneinä vuosina. Silti mukana on kulkenut joitakin rakkaita kasveja, jotka yleensä ovat jostakin pistokkaina saatuja, eivät ostettuja.

Komeaksi ja runsaasti kukkivaksi köynnökseksi on kasvanut se posliinikukanruipelo (Hoya carnosa), jonka sain entisen mieheni amerikkalaiselta isoäidiltä ja salakuljetin Suomeen repussani. Soihtuköynnöksen (Aeschynantus speciosus) pistokkaan sain entisiltä appivanhemmiltani. Uljas apostolinmiekka (Neomarica northiana) ja pikkuinen kääpiösitrus (Citrofortunella microcarpa) ovat peräisin mainiolta metalligrafiikanopettajaltani, joka jaksoi innostaa harrastelijoita tekemään parhaansa ja yllättämään itsensäkin lopputuloksella.

Väitetään, että varastetut pistokkaat kasvavat parhaiten. Mutta kyllä luvan kanssa otetutkin näyttävät kukoistavan kiltisti vuodesta toiseen.

- - -

Multia levitellessäni tuumin, että on oikeastaan hyväkin, ettei minulla ole omaa pihaa kaiveltavana. Tähän aikaan vuodesta kevään tuoksu alkaa nimittäin nousta päähän siinä määrin, että pihanomistajana päivät tahtoivat kulua Maatiaisen ja Hyötykasviyhdistyksen siemenluetteloita kuumeisesti selatessa. Varsinkin vanhat pensasruusut ja maatiaisperennat saivat sykkeen nousemaan: akileijat, kurjenmiekat, harmaamalvikit, harjaneilikat... Vanhan puutalomme pihassa kasvoi jos jonkinlaista vanhaa kasvikantaa jo ennestään, ja parin kesän aikana ennätin istuttaa sinne koko joukon lisää. Ja uskomattoman tuotteliaasta kasvimaasta näen vieläkin unia: hiekalla terästetty savimaa ja kivinavetan lämpöä hohkava eteläseinä olivat yhdistelmä, joka sai niin kurkut kuin härkäpavutkin hihkumaan riemusta. Maaperässä riitti kosteutta niin, ettei lisäkastelua tarvittu edes kovimmilla helteillä.

No, ehkä aika kultaa muistoja. Ei se porkkanoiden harventaminen hyttysten armoilla pitkän työpäivän päätteeksi aina silkkaa euforiaa ollut. Ei tosiaankaan.

Mutta onneksi talon uudet asukkaat ovat innokkaita puutarhanhoitajia - olisi ollut sääli jättää huolella vaalitut kasvit sellaiselle, jonka käsitys kauniista pihasta on golfkenttänurmi ja pari tiukasti asennossa seisovaa havupuuta.

Ja toki kaupunkiyksiönkin pöydällä lojuu muutama pussillinen yrttien siemeniä kylvöä odottamassa. Basilika, oregano ja minttu viihtyvät onneksi ikkunallakin, ja kasvun seuraaminen on aina yhtä mukavaa paikasta riippumatta.

Ehdoton kirjavinkki helppohoitoisista maatiaiskasveista sekä puutarha- ja viherkasvien historiallisista taustoista kiinnostuneille on Pentti Alangon ja Pirkko Kahilan kirjoittama "Ukonhattu ja ahkeraliisa - perinteiset koriste- ja hyötykasvit".

4 Comments:

Blogger marinadi said...

Ilmankos tässä jokin aika sitten tuolla minun blogini kommenttipalstalla peloittelit viherkasvien pauloihin joutumisesta! :-) Mutta kai tässä pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja vaihtaa mullat noihin muutamiin ruukkuihin. En vain koskaan jaksa raahata sitä multakassia kaupasta, joten lykkään mullanvaihtoa yhä edelleen...

2:22 PM  
Blogger parfej said...

Heh, itselleni on tavannut käydä niin, että vuoden mittaan olen pikku hiljaa täyttänyt ikkunalautojani aina vain lisää. Totuuden hetki on koittanut keväällä mullanvaihdon aikaan! Urakka oli pahimmillaan niin valtava, että sitä lykkäsi viikkokaudet jos jonkinlaisin tekosyin.

Nyt ei ole onneksi tilaakaan riehaantua ihan mahdottomiin.

2:32 PM  
Blogger Veloena said...

Viherkasvi, tuo eläimen paras ystävä - - - kunnioittaisivatkohan sedät kasveja ja meitä kasvinharrastajattaria enemmän, jos ymmärtäisivät, kuinka elämämme täällä on kasvien yhteytyskyvyn varassa.
Eipä silti, että tuota kykyä mitenkään merkittävästi hallitsisimme muutaman kymmenen huonekasvin voimin, mutta silti :)

2:46 PM  
Blogger parfej said...

Niinpä, ylenkatseeseen ei happea hengittävällä ole juuri varaa.

Ja vaikka kasvien riippuvuus puolestaan ihmisestä on vain näennäistä, yksilökohtaista, miten paljon sekin monelle merkitsee. Ei vain vanhuksille:

"Monelle ihmiselle
viimeistä edellinen
pysäkki on Puutarha

Sieltä ne löytävät
onnen edellytyksen:
jotain tekemistä

Maailma
ei
Kasvit sen sijaan
ovat heistä riippuvaisia

Puutarha
ja sitten kuolema
ilmoittaa konduktööri

Hän voisi
sanoa sen myös ruotsiksi:
Trädgården och sedan Döden"
- Per Hakon Påwals

3:00 PM  

Post a Comment

<< Home