Saturday, March 19, 2005

Kaninraatoja ja kestovaippoja

Eilen Aamulehdessä oli ikävä paikallisuutinen: kolme kania oli löytynyt jäätyneenä keskeltä metsää, ränsistyneen vajan vierestä. Merkeistä päätellen niitä oli pidetty vajassa ja käyty hoitamassakin siellä, mutta joko nälkä tai pakkanen olivat lopulta tappaneet eläimet. Joku oli nostanut kaninraadot vajasta ulos, josta leikkimässä olleet lapset ne löysivät.

Surullisen usein lehdistä saa lukea tapauksista, joissa ihminen on tavalla tai toisella laiminlyönyt vastuunsa hänestä riippuvaisten olentojen hyvinvoinnista. Hyviä selityksiähän aina löytyy jopa tietoiselle kiduttamiselle saati passiiviselle hoitamatta jättämiselle, jos tekemisiään tai tekemättä jättämisiään joutuu perustelemaan raastuvassa.

Kanitapausta tuskin saadaan koskaan selvitettyä. Suomessa tapahtuu kuitenkin aivan liikaa eläinsuojelurikkomuksia, joiden oikeudelliset seuraamukset ovat reilusti omaisuusrikosten alapuolella. Myös eläintenpitokiellot ovat usein nimellisiä ja lyhytaikaisia. Oikeustajuni mukaan se on huutava vääryys.

Välillä asiaa ihmetellessäni mielessä on käynyt, josko eläinsuojelurikosten vähättely johtuisi osaltaan siitä, että ankarampi suhtautuminen saattaisi koko yhteiskunnan ikävään tilanteeseen. Tosiasiahan on, että tuotantoeläimiä usein pidetään olosuhteissa, jotka eivät kestäisi kriittistä tarkastelua. Eläinten kärsimystä ei kannata liikaa tapetille nostaa, koska silloin jouduttaisiin avaamaan silmät myös sille, mistä, miten ja keiden hyvinvoinnin kustannuksella ruoka pöytäämme tulee.

En itse ole kasvissyöjä saati vegaani. En lue itseäni eläinoikeusaktivistiksi, vaikka yritänkin aina tehdä niin kutsuttuja eettisiä valintoja. Mutta minusta yhdelläkään ihmisellä ei oman ihmisyytensä nimissä olisi varaa jättää ajattelematta asiaa.

(Joskus tuntuu, että eläinoikeusasiassakin on jakaannuttu turhan jyrkästi kahteen leiriin. Ne, jotka eivät itse käytä eläinperäisiä tuotteita, pitävät usein eläinten hyvinvoinnin puolesta puhuvia lihansyöjiä tekopyhinä. Omia, "oikeita" valintoja alleviivataan osoitellen sormella muiden syntejä. Silloin kuitenkin syntyy tilanne, jossa eläinten oikeudet katsotaan pienen aktivistipiirin vouhkaamiseksi. Sillä ei nähdä olevan mitään tekemistä todellisuuden kanssa, jossa eläimet syövät toisia eläimiä - ja silmien sulkeminen on helpompaa.)

- - -

Hyviä uutisia löytyi puolestaan pari viikkoa sitten Kelan sanomista. Jätehuoltotahot ovat julkaisseet tietopaketin nimeltään "Opas uuteen vaippakulttuuriin". Jos oikein muistan, kestovaippojen käyttöä käsittelevä opas on tarkoitus liittää kaikkiin äitiyspakkauksiin. Uutisessa muistutettiin, että kertakäyttövaipoista on tullut yksi suurimmista jäteongelmista. Vaippavuoret kun eivät maadu, vaan mätänevät satojen vuosien kuluessa anaerobisesti tuottaen samalla metaania ilmakehään.

Siinä ei paljoa lohduta edes sitruunantuoksuinen vaipparoskis, joka toki hoitelee ongelman sujuvasti aistien ulottumattomiin. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Minusta jätehuollon tempauksessa on hienoa se, että siinä puhutaan nimenomaan uudesta vaippakulttuurista. Ei siis mistään vihreiden hippien marginaalitouhuilusta tai pyykkilauta-ajan jäänteestä. Tämäkin asia kun on kaikkien yhteinen ja koituu viime kädessä vaipankäyttäjien itsensä eduksi.

Tiedän, helppoa se on lapsettoman paasata. Mutta aikoinaan kestovaipoilla kuivitettuna voin sanoa, että ihmisestä kasvaa jotakuinkin kunnollinen ilman muovisia muumivaippojakin. Ja kolmenkymmenen vuoden takaisen vaippavastaavan mukaan kestovaippojen käyttö ei vaatinut yli-inhimillisiä ponnistuksia tai suuria uhrauksia vanhemmiltakaan.

2 Comments:

Blogger kiltti ihminen said...

Olethan käynyt jo tälläämässä nimesi alle:

http://kestovaippainfo.fi/kestovaippayhdistys.php?action=signup

Mä olen silti ihan vain pikkuriikkinen osakestovaipattaja, joka iloitsee siitä että kestoilu on nykyään oikeasti niin helppoa, että laiska tumpelokin osaa ja viitsii niitä käytellä.

4:47 PM  
Blogger parfej said...

Kävin ja tälläsin. Kiitos vinkistä!

6:58 PM  

Post a Comment

<< Home