Saturday, February 26, 2005

Vähemmän ja parempaa

Tunnustan. Olen huono ihminen - tai ainakin huono kuluttaja. En kanna korttani kekoon kansantaloustalkoissa. Olen vähävarainen, pihi, laiska, nirso ja ennemmin ympäristö- kuin muotitietoinen. En edes erityisemmin pidä shoppailusta. Kiinnyn naurettavasti vanhoihin vaatteisiini ja tavaroihini, enkä halua luopua niistä vain ostaakseni uusia. Vaikka joskus olisi ehkä syytäkin. Ihan yleisen esteettisyyden nimissä.

Hakiessani korjattavana ollutta reppuani suutarilta kiittelin taas mielessäni, miten hyvälaatuiset tavarat maksavat itsensä takaisin käyttövuosina ja korjauskelpoisuutena. Tuokin reppu - opiskelijalle kovin kalliilta tuntunut - on kulkenut mukana kymmenkunta vuotta niellen päivästä toiseen kilotolkulla tenttikirjoja, eväitä ja mitä sitä milloinkin on mukanaan joutunut kuljettamaan.

Ei ihmekään, että vetoketju väsyi. Sen sai kuitenkin vaihdettua parillakymmenellä eurolla, ja reppu on taas lähes uuden veroinen. Elämän pieniä iloja!

Köyhän ei kannata ostaa halpaa, sanotaan. Se pitää totta vieköön paikkansa. Halpoja muotivaatteita ei ole edes tehty kestämään yhtä kautta pidempään - englannin sanasta flimsy tulee aina mieleen vinoon ommeltu trikoopaita, josta koristepaljetit rapisevat lattialle jo kaupassa - eikä niistä juuri ole korjattavaksi. Tavaranhan pitää liikkua, että tulos kasvaisi! Mutta hyvää t-paitaa pitää ja pesee vuosikaudet, kun viisi kertaa halvemmalla ostettu näyttää jo parin pesun jälkeen lattialuutulta. Ja taas harmittavat hukkaan menneet rahat.

Liian monien susiksi osoittautuneiden herätehankintojen jälkeen päätinkin ostaa vähemmän, mutta parempaa (ja parempihan ei useinkaan tarkoita kalleinta merkkituotetta, päin vastoin). Enkä ole katunut. Kun erinäisiä hyödykkeitä on kuitenkin aika ajoin ostettava, niin miksi ei ostaisi sellaista, josta on pisimpään iloa ja hyötyä?

Laihalompakkoisen onneksi myös laatua saa joskus käsiinsä halvalla ja jopa ilmaiseksi. Lukiolaisena löysin vanhempien kesämökin vintiltä isän ruskean mokkatakin, jonka hän oli hankkinut joskus 60-luvulla eli silloin, kun vaatteet vielä tehtiin kestämään. Tuolloin hän oli ollut hoikka poika, joten takki istui jälkikasvullekin kuin valettu.

Siitä on nyt kolmisentoista vuotta. Koko tuon ajan mokkatakki on ollut kolmen vuodenajan tiiviissä käytössä. Nyt sen vuorikangas alkaa olla aikansa elänyt, eivätkä kaikki elämän jäljet lähteneet viimesyksyisessä pesetyksessäkään. Karu totuus on, että rakas takkini taitaa olla täysin palvellut. Siitä luopuminen tuntuisi kuitenkin kirjaimellisesti nahanluonnilta. Ja mistä löytäisin vastaavan tilalle? Tuskin mistään, paitsi hyvällä onnella kirpputoreilta, jotka ovatkin edullista laatua etsivälle ehdottomia paikkoja. Hieman sillä silmällä olen jo alkanut kirpparirekkejä vilkuilla, totutella vastenhankaisesti luopumisen ajatukseen.

Mökkivintin löytöjä on myös 70-luvun harmaa lammasnahkaturkki, joka on ollut lukuisten pakkastalvien pelastus. Sen sijaan muutama vuosi sitten superhalvalla hankittu untuvatakki kärsii jo nyt sulkasadosta. Hihansuiden ja helman huononlainen kangas on kulunut auttamattomasti puhki, vaikka käyttö on ollut vähäistä.

Pyhästi olen luvannut itselleni hankkivani uuden vasta, kun on varaa hyvään. Jos sitä enää silloin tarvitaan.

Netistä löytyy koko Suomen kattava, epävirallinen kirpputorilista. Esimerkiksi Tamperelaisen ympäristöopas ottaa paasaamatta kantaa myös kulutusasioihin.

2 Comments:

Anonymous Anonymous said...

Toisaalta on kyllä totta, että köyhän ei kannata ostaa halpaa. Vaatteiden kohdalla kuitenkin tykkään ajatella, että koska muoti muuttuu nopeasti ja kyllästyn ihan omillanikin nopeasti samoihin vaatteisiin, kannattaa esim. paidat ym. muut joita oikeasti voi saada todella halvalla, kannattaa ostaa halpoina.

Makukysymyksiä...

6:57 PM  
Blogger parfej said...

Jep, makukysymyksiä hyvinkin. Joku tykkää vaatetuksessaan vaihtelusta ja kokeilee ahkerasti erilaisia tyylejä. Toinen pitäytyy pääpiirteittäin omassa, hyväksi havaitussa linjassaan vuodesta toiseen.

Jälkimmäisessä tapauksessa hyvälaatuisia vermeitä tohtiikin hankkia, kun niihin ei hetimiten kyllästy.

Ja myönnetään - kyllä niitä halpisvaatteitakin mukaan tarttuu aika ajoin. Ja joskus ne tuottavat positiivisiakin yllätyksiä ollen pestäviä ja kestäviä.

9:09 PM  

Post a Comment

<< Home