Friday, February 11, 2005

Suden hetki

hell

Jos jotain sydämestäni inhoan, niin aamuyöllä heräämistä. Enkä liene ainoa.

Olen iät kaiket ihmetellyt, mistä tuossa yleismaailmallisessa kello kolmen angstissa - suden hetkessä - oikein on kyse. Miten ihmismieli voi olla yöllä aivan nurja puoli ulospäin? Miksi juuri aamuyön pitkinä tunteina elämäänsä katselee kaikkein mustimmilla laseilla? Minkä vuoksi silloin tuntee itsensä täysin puolustuskyvyttömäksi maailman painoa vastaan? Minne katoaa suhteellisuudentaju?

En ole löytänyt muuta vastausta kuin sen, että syvässä unessa alitajunta työstää elämän ongelmakohtia. Ja unihan on aamuyöllä kaikkein sikeintä, viisaat väittävät. Kun sitten syystä tai toisesta herää kesken tuon säätämisen, ikävät asiat ovat tietenkin päällimmäisinä mielessä. Päiväsaikaan ne taas pysyvät paremmin hallinnassa niin kutsutun terveen järjen avulla.

Olenkin huomannut, että aamuyön unettomaan surkeuteen ei kannata jäädä pyörimään ja murehtimaan kaikkia menneitä ja tulevia kurjuuksia. On parempi herättää itsensä kokonaan, keittää teetä ja tarttua kirjaan. Pakottaa päivämieli pintaan, kunnes alkaa nukuttaa uudestaan.

(Viime yön heräämisen jälkeen olin nukkunut ehkä tunnin verran, kun heräsin uudelleen toisen maailmansodan aikaisen panssarivaunun tunkeutumiseen seinän läpi. Se osoittautui kuitenkin lumiauraksi, joka äänestä päätellen kääri asvalttia rullalle aivan ikkunani alla. Parempi toki niin.)

0 Comments:

Post a Comment

<< Home