Wednesday, February 16, 2005

Nimittäin

Wavy pohti bloggaamisen syviä kysymyksiä ja sivusi myös omalla nimellä kirjoittamista. Itsekin olen miettinyt kerran jos toisenkin, olisiko juputukseni kovinkin erilaista nimimerkin takaa. Häiritseekö minua se, että kirjoituksiani lukevat myös masokismiin mieltyneet tuttavat nimettömien bloggaajatovereiden lisäksi?

Jonkin verran lehtitöitä tehneelle omalla nimellä kirjoittaminen on ehkä keskimääräistä helpompi valinta. Sitä on ikään kuin kasvattanut itselleen suodattimen, mitä ja millaisia asioita voi kaikelle kansalle kertoa, eikä kysymystä tarvitse varta vasten puntaroida aina tekstiä suoltaessaan.

Kirjoitustyöläiselle verkkokirjoittamisessa on myös hyötynäkökohtia. Etenkin silloin, kun toimittajantyöt joutuvat sivuosaan muiden hommien alta, omaa kirjoittamistaan haluaa pitää terässä ja kehittää yrittämällä kyhätä edes periaatteessa julkaisukelpoisia tekstejä. Vaikka sitten jaaritella joutavia tai verbaaliverrytellä nautinnollisesti venytellen, hakea sanankäytön rajoja ja muotoja.

Nimellä kirjoittaminen tuntuu jollain tapaa kurinalaisemmalta. Se pitää ruodussa.

Joskus mietin sitäkin, että nimimerkin käyttäminen jokapäiväisessä kirjoitusannoksessa tuntuisi hajottavan omaa olemista liikaa. Asiaa on vaikea selittää. Luulen, etten halua kantaa mukanani "sivupersoonia", kun monissa arkirooleissa ja oman pään mutkissakin on riittävästi tekemistä. Ehkä pelkään, että nuo kuvitteelliset persoonat alkaisivat elää omaa elämäänsä. Tehdä ja sanoa asioita, joita en omana itsenäni allekirjoittaisi. Suhtautua totuuteen aina vain luovemmin astumatta kuitenkaan rehellisesti fiktion leiriin.

Mitä pahaa siinä olisi, on tietysti hyvä kysymys. Sehän voisi olla mitä terveellisintä terapiaa itseruoskintaan taipuvaiselle täydellisyydentavoittelijalle. Mutta itseterapointiin voi käyttää yksityistä päiväkirjaakin astumatta kenenkään varpaille.

Joku pitää karvalakista, toinen kukkahatusta. Tilaa löytyy onneksi kaikille, jotka haluavat jäsentää maailmaansa latomalla kirjaimia riviin. Ja itselleni lukijana on aivan sama, onko kirjoittaja liikkeellä nimellään vai nimimerkillä. Tekstistä joko pitää tai ei riippumatta siitä, onko sen kirjoittanut Minna vai Pölypussi.

2 Comments:

Blogger Scilla said...

Minä olen ratkaissut asian käyttämällä nimimerkkiä, mutta näyttämällä rehellisesti oman kasvokuvani lukijoille, joten silloin ne jotka minut jostakin tuntevat, osaavat yhdistää nimimerkin oikeaan nimeeni.

Eniten minua häiritsee ajatus, että joku googlettaisi nimelläni varta vasten löytääkseen minusta tietoa. Ei minusta kannata etsiä tietoa, vaan asioista joista kirjoitan. ;)

3:17 PM  
Blogger parfej said...

Hyvä pointti. Mutta jos virtuaalinen koskemattomuus on jo mennyt kotisivujen myötä, voi maineestaan huoletta hukata loputkin ;).

Kotisivut - sähköisen käyntikortin - taas olen median ja tutkimuksen sekatyöläisenä huomannut korvaamattomiksi. Niistä on ollut todella paljon hyötyä.

3:39 PM  

Post a Comment

<< Home