Tuesday, February 01, 2005

Levottomat jalat

raiteet

Ystävä soitti aamulla ja kertoi olevansa Tampereella puolen päivän aikaan. Aikaa olisi pari tuntia ennen matkan jatkumista lentokentälle ja Keski-Eurooppaan tutkijavaihtoon, nähtäisiinkö?

Niinpä nähtiin ja juteltiin hyvän lounaan ääressä kuulumiset läpi. Toisesta hehkui matkaanlähdön jännitys ja ilo, vaikka rinkka painoi ja Suomeen jäävä tyttöystävä suretti.

Menossa on moni muukin. Kuten aina. Yhteiseltä tuttavalta oli tullut viesti Intiasta; hän oli lähtenyt töihin kalastajakylään kyllästyttyään Helsingin harmaaseen talveen. Puhui kuulemma norsujen kanssa ja oli elämäänsä tyytyväinen. Ainakin viidessä maassa asunut koulukaveri taas lähetti kuvia nykyisestä kotikaupungistaan New Yorkista.

Minäkin kaipaan vanhojen rautatieasemien öljyistä hajua, liikkuvaa maisemaa, vieraita kieliä, outoja matkaeväitä. Itse valittua irrallisuutta, kevyenkevyttä oloa, kun ei ole oikeastaan missään eikä kukaan kysele perään. Vapauttavaa tilapäisyyden tunnetta, kun asuu jossain eikä kuitenkaan asu.

Samaisen ystävän kanssa pohdimme joskus moottoritie on kuuma-syndroomaa, joka tuntuu olevan ikäisillämme enemmän sääntö kuin poikkeus. Olemmeko tosiaan aiempia levottomampi ja juurettomampi sukupolvi? Vai ahneempi elämyksille, tottunut saamaan koko kakun ja vielä toisen perään? Vaiko vain ensimmäinen, joka voi valita lähtemisen aina uudestaan?

Ja - onko valinnan mahdollisuus tosiaan vapautta vai kahle, joka pahimmillaan sitoo kantajansa ikuiseen tyytymättömyyteen: jos jossain muualla olisi kuitenkin parempi?

Mutta kun maailma on niin paljon! Ja kaikkialla...!

3 Comments:

Blogger Marleena said...

Kirjoituksesi on niin tuttuja tunteita täynnä!

Joka kevät, kun lähistöltä kuuluu junan jarrujen kitinää, mieli tekisi pakata reppu ja lähteä maailmalle.

10:59 PM  
Blogger Dyro said...

Minä lähdin kerran maailmalle Möhköön ihan paikkakunnan nimen takia. Siellä oli sahamuseo ja itäraja lähellä. Ilomantsissa söin parasta sienisalaattia ikinä. Avarruin määrän, joka on varmasti mitattavissa psykometrisin menetelmin.

9:40 PM  
Blogger parfej said...

Minäpä pääsen huomenna Maskuun ja Nousiaisiin. Opintoretki Varsinais-Suomeen on idäntulokkaalle eksoottinen elämys.

Kävitkös, Dyro, Ilomantsissa Parppeinvaaralla? Runonlaulajan pirtissä oli ainakin jokin vuosi sitten hyvä pitopöytä, varmaan sitä sienisalaattiakin...

10:11 PM  

Post a Comment

<< Home