Sunday, February 20, 2005

Hämärän häviö

valoa

Ikiaikaisten lakien mukaisesti se on pääsemässä jälleen voitolle. Aivan kohta. Enää hetki.

Eikä se koskaan ole niin pastellinsävyistä, niin puhdasta kuin maaliskuun iltoina, kun auringon lämmittämän päivän jälkeen tiet jäätyvät taas. Kun se antaa armollisesti tilaa häviäjälle - mutta vain hetkeksi, vallastaan tietoisena.

Maaliskuun voitonhuumassa lupaukset ovat suuria ja kaikki mahdollista. Hävinnyt poistuu nöyrästi takavasemmalle kenenkään huomaamatta.

Huhtikuussa voittajan ylpeys on jo liikaa. Räikeä kerskailu saa kääntämään pään pois, katsomaan mieluummin pölyistä katua mustien lasien läpi.

Ja pian kaipaus on unohtunut. Muutamassa vihreässä kuukaudessa kaivatusta on tullut elähtänyt itsestäänselvyys, vaativa ja rasittavakin. Kun heinäkuu vaihtuu elokuuksi, keväällä tappion kärsinyt otetaan vastaan odotettuna ystävänä, rauhallisena tunnelmantuojana. Lyhdyt ja kuunsilta. Punaviini ja ystävät.

Vain puoli vuotta, ja osat vaihtuvat taas.

- - -

Miksei lokakuussa koskaan muista, miten nopeasti pimeys on ohi? Jo vuodenvaihteen jälkeen tuntuu kuin tulisi tunnelista ulos, pelkkä tietoisuus päivän pitenemisestä saa hengittämisen - elämisen - tuntumaan kevyemmältä.

Eikä iltaisin tee mieli enää polttaa kynttilöitä.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home