Sunday, February 13, 2005

Aisopoksesta ja uravalinnoista

On ollut mielenkiintoista lukea ihmisten listoja toiveammateistaan elämän varrelta. Ne kun kertovat tekijästään paljon enemmän kuin pelkkä nykytoimi.

Tässäpä vastavuoroisesti allekirjoittaneen vakavasti harkitsemia uravaihtoehtoja. Siis sellaisia, joihin kouluttautumista on tullut selviteltyä ihan tosissaan.

- biologi
- rajavartija
- koristemaalari
- restaurointikisälli
- valokuvaaja
- arkeologi

Ja tässä muita, vähemmän vakavasti haikailtuja.

- eläinlääkäri
- ihmislääkäri
- psykologi
- metsänhoitaja
- kondiittori
- näyttelijä
- kansanmuusikko
- luomuviljelijä
- puutarhuri
- eräopas
- ratsastuksenohjaaja
- kuvataiteilija
- sanataiteilija

Merkillepantavaa on, etteivät historiantutkijuus ja vapaa kirjoittajuus ole tiukasti ottaen kuuluneet toivelistalleni. Kiikkerähköt nykytulonlähteeni ovat siis silkan ajelehtimisen tai hetkellisten mielenviirausten seuraus, vaikkakaan eivät ollenkaan hullumpi sellainen.

Mutta tunnustan minäkin kuuluvani niihin tuulellakäypiin, jotka kestopuhteenaan selvittelevät lisä- ja uudelleenkouluttautumisväyliä. Suunnitelmat muuttuvat harva se viikko.

Myönnettävä on sekin, että tällä menolla allekirjoittanutta kaltaisineen odottaa jos ei muu niin ikivuokralaisuus ja - mikäli vuosia riittää - rutiköyhä kansaneläkeläisyys. Se muistui taas mieleen eilen rautakaupassa, jossa elämänuskoa hehkuvat nuoretparit parveilivat talopakettiosastolla ja vertailivat tohkeissaan keraamisten takkojen ja poreammeiden ominaisuuksia.
- Teknisten alojen edustajia, yleisti kierrätyspesukoneelleen poistoletkua etsivä apurahatutkija boheemissa humanistinmielessään (jonka porvarillisemmissa sopukoissa elää kuitenkin sitkeä haave ikiomasta, vanhasta puutalosta perinnekasveja tursuavine pihoineen).

Ihanpa totta. Taivaanrannanmaalarikollegoiden kanssa tutkittiin taannoin apein mielin yliopiston uralehteä. Tekijöitä ja työpaikkoja naittavassa, pulleassa julkaisussa ei ollut tarjolla yhtään pestiä, jota humanistiksi hairahtunut olisi voinut hakea. Sama huomio toistuu useimpina sunnuntaina Aamulehteä selatessa.

Insinöörit perivät maan ja ehkä hyvä niin, sillä mikäänhän ei ole niin viisas kuin. Kyllä he ovat ammeensa ansainneet, nuo yhteiskunnan uutterat, veroja maksavat muurahaiset. Me heinäsirkat olemme niin ikään oman kohtalomme valinneet.

3 Comments:

Blogger timo said...

Hou Kati!

"Olen jokus harkinnut muitakin ammatteja, kuten

- lääketieteen lisensiaatti
- tietäjä (oraakkeli)
- kirvesmies, puuseppä tai vastaavat tiedot
- merkittävä yhteiskuntakriitikko
- bittinero tahi vastaava (bitti)nikkari
- kalastaja tahi muu Pentti Linkola
- poliitikko (jumalan armosta tai siitä huolimatta)
- hiihtopummi
- kapteeni (laivassa on kapteeni)
- muusikko (kolme kitaraa on edelleen)
- psykoterapeutti (en vieläkään ymmärrä miksi, mistä moinen halu auttaa? vrt. Focault)
- taloustieteilijä (tietää, tietää...)

Armotonta, mutta en tosiaan koskaan edes haaveillut veturinkuljettajan tai insinöörin hienosta urasta. Eikä elektroniikka-asentajakaan ollut toivelistalla."

... mutta ne eläinsadut, ne kyllä luin pienenä...

10:14 PM  
Blogger Timo Riitamaa said...

Äh, omistusasuminen on porvarillista hapatusta ja ikuista velkavankeutta. Ostat kavereiden kanssa puutalon ja remppaat sen. Maksat itsellesi vuokraa. Ei pelkoa uloslentämisestä. Kymmenes talo menossa, useita uusia suunnittelun alla.

10:50 PM  
Blogger parfej said...

Jaa että "ostat"? Mitä se on? Kelpaisivatkohan talokaupoissa valuutaksi Afrikan tähden pahvijalokivet?

Hinkstoonan ajatus on kyllä periaatteessa hyvä. Mutta pidempiaikainen kommuuniasuminen - eikö se käy helposti verottamaan ystävyyssuhteita...? No, mistäpä sitä tietää, kun ei ole kokeillut.

Viime yönä näin unta, että hain poliisikouluun. Hoh.

9:07 AM  

Post a Comment

<< Home