Tuesday, January 11, 2005

Valaistuminen

jää

Eilen - tai oikeastaan viime yönä - lojuimme noin vain ilman sen kummempaa tekemistä kuuntelemassa musiikkia. Siis kuuntelemassa, ei niin että se olisi soinut keskustelun taustalla täyttämässä hiljaisia hetkiä.

Siinä tuijottaessani kattoon bluesin virratessa väsyneen pääni läpi koin yhden niistä harvinaisista välähdyksistä, jolloin kaiken näkee kirkkaasti, jolloin pystyy sijoittamaan itsensä solun tarkkuudella niin aikaan kuin paikkaankin. Näin koko tähänastisen elämäni, joka oli monien mutkien ja kivikoiden kautta raahannut minut juuri tähän taloon, tälle sohvalle kello yhdeltä tammikuisena yönä, elämään sitä nimenomaista, sekunniksi ajasta tarkasteltavaksi irrotettua hetkeä. Näin, että tie jatkui eteenpäin aivan yhtä arvaamattomana, möykkyisenä ja mäkisenä, katketen kokonaan kukaties huomenna, ensi vuonna tai viidenkymmenen vuoden päästä. Ja juuri silloin pystyin hyväksymään sen kyselemättä enempää.

Yleensä en pysty. Tinkaan varmuutta ja vakuuksia, reilua peliä. Jos minä olen kiltisti, elämänkin pitää olla minulle kiltti.

Mutta sen hetken ajan olin täysin sovussa oman olemiseni kanssa. Tilit selvinä puolin ja toisin.

Ja ei, en ollut ottanut mitään vaniljajäätelöä vahvempaa, mikä tiedoksi kyynikoille kerrottakoon.

1 Comments:

Blogger rysolag said...

hi,

new blog site:

---* www.blogladder.com *---

1:24 PM  

Post a Comment

<< Home