Thursday, January 27, 2005

Siinä asuu paha

Nimittäin autossani. Jo pitkään olen epäillyt sen hautovan jotakin uutta ilkeyttä, joka romuttaa taas budjettini kuukaudeksi eteenpäin. Tuolla se kököttää pienenä, punaisena ja viattoman näköisenä miettien, miten hankaloittaisi elämääni.

Jouluaaton kunniaksi kotterosta paukahti ikäänkuin lämmittelynä käsijarru, mikä ei ollut vielä mitään. Ainakaan verrattuna aikaisempiin tempauksiin. Mutta äsken olin pahaa aavistamattomana ajelemassa keskiajan pukukurssille, kun tämä Christinen hengenheimolainen päätti läjäyttää öljyvalon palamaan. Noin vain. Ei, moottoriöljyn puutteesta ei ollut kyse, vastahan pari päivää sitten kaadoin juopon japanilaisen ahneeseen kitaan puoli pullollista uusiutumatonta luonnonvaraa.

Ihmettelin. Käännyin takaisin. Soitin korjaamolle. "Kyseessä voi olla iso juttu", tuumaili kaveri ja kielsi ajamasta autolla enää metriäkään. Lupasi tulla huomenna hakemaan sen tutkittavaksi.

Sitähän se haluaakin, tuo nelivetonarsisti. Luulen, että se oikeasti nauttii kopeloinnista ja miesten huomiosta. Huvilla on vain melkoisen suolainen tuntihinta.

Enkä pääse siitä edes eroon. Aikanaan 800 eurolla ostettua (sittemmin hyvinkin ostohinnallaan korjailtua), kypsässä iässä ja mittarilukemissa olevaa autonmuotoista kiusankappaletta ei huolisi hullukaan. Puhumattakaan siitä, ettei minulla ole varaa parempaan. Juttukeikat ja kuvausreissut vaativat kuitenkin epäekologista autollisuutta, joten viha-rakkaus-riippuvuussuhteemme jatkunee, kunnes romuttamo meidät erottaa.

Eikähän sitä koskaan tiedä, minkälaisen peltihirviön saisin tilalle. Better the devil you know than the one you don't.

Huomenna ostan bussikortin.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home