Sunday, January 16, 2005

Lepakoita vintissä

pöllönä

Toisinaan pää tuntuu täpötäydeltä ullakkokomerolta, josta joku on kiireellä etsinyt jotain, kääntänyt kaikki roinat ylösalaisin ja jättänyt ne lähtiessään silleen, sikin sokin silkkaan kaaokseen.

Ainakin itselläni kyseinen olotila seuraa useimmiten siitä, että syystä tai toisesta joutuu miettimään tavallista enemmän elämän suuria kysymyksiä, mutta jatkamaan niistä huolimatta omaa olemistaan entiseen tapaan. Siis että pinnan alla möyryää koko ajan, mutta sen möyryämisen ei saa antaa liikaa vaikuttaa siihen, miten on ja elää ja syö ja nukkuu ja kommunikoi. Mitä enemmän yrittää pitää ne isot asiat taka-alalla voidakseen olla osapuilleen normaalisti, sen varmemmin alitajunta tunkee ne uniin kaivaen kuin lisäbonuksena muistin pohjamudista mukaan kaikki menneetkin sotkut.

Ja kun niitä eksistentiaalista ahdistusta pursuilevia, dalimaisia uniaan on yönseudun katsellut, on aamulla ja vielä lopun päivääkin tällainen olo.



0 Comments:

Post a Comment

<< Home