Wednesday, January 12, 2005

Jälkimaininkeja

Liitynpä minäkin hyökyaallon jälkimaininkien ihmettelijöihin. Ennen muuta hämmästyttää kummastuttaa päiden pölkylle vaatiminen varsinkin täällä Pohjoismaan kansankodoissa. Syytetään suureen ääneen vuoroin Jumalaa, vuoroin ulkoministeriötä. Suru ja järkytys ovat toki ymmärrettäviä. Mutta helpottaako niitä todella se, että voidaan osoittaa sormella ne, jotka toimivat kaoottisessa tilanteessa väärin? Minusta kovaäänisimmät syyttelijät rinnastuvat niihin, jotka Konginkankaan bussiturman jälkeen osoittivat suruaan näyttämällä keskisormea vastaantuleville rekka-autoilijoille.

On eri asia tutkia, miten tulevaisuudessa asiat voitaisiin tehdä yhdessä paremmin.

Yksilötason tragedioita millään tavoin vähättelemättä herää kysymys, onko länsimaissa kuin huomaamatta päästy etääntymään tosiasiasta, että elämä ylipäänsä on vaarallista. Semminkin runsaasti kansoitetulla vulkaanisella kivipallolla elämisen ehdot ovat sellaiset, että aika ajoin ihmishenkiä menee ja paljon. Valitettavasti.

Eilen Aamulehden yleisönosastossa oli mielestäni varsin tervejärkinen kirjoitus asiasta. Kirjoittaja Pentti Kauppi totesi muun muassa näin:

"Mikä on yksilön vastuu elämän riskeistä yleensä? --- Nyt näyttää siltä, että vapaasti valitulla turistimatkalla yksilön ja ryhmien vapaasti otettu riski siirretään yhteiskunnalle.
Voiko todella yhteiskunnalta odottaa sataprosenttista valmistautumista näin laajamuotoiseen, vapaasti päätettyyn riskinottoon?"


Samassa kirjoituksessa pohdittiin myös sitä, olisiko aika rakentaa tuhoalueiden tulevaisuus muun kuin ekologisesti kuormittavan massaturismin varaan.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home